Tulevaisuuden epävarmuutta

Onko teillä joskus ollut sellainen päivä, että saa järkyttävän hyvän ja mahdollisesti järkyttävän huonon uutisen vain muutaman tunnin erolla? Vietän ensi vuoden joko ulkomailla tai sairaalassa.

Sairaalavaihtoehto onneksi vielä epävarma. Tila, jossa ei tulevaisuudesta oikein tiedä, pitäisi olla kiellettyä. Ei ole oikein kivaa.

Nyt pitää yrittää ajatella jotain muuta. Juhlin hyviä uutisia ja katson telkkaria. Puolen tunnin kuluttua alkaa Top Chef Jälkiruokamestari. Ihana sarja, ne tekevät siellä niin hyviä ruokia <3

Ei voisi olla sopivampaa teesorttia tälle mielentilalle.

Pizzaa

Oli hyvää <3 Resepti täältä. Täyte oli oikein maukasta, hämmästyttävän mietoa. Pinaatit annoin sulaa kauan ja puristin tosiaan ylimääräisen nesteen pois hyvin tunnollisesti, ja pysyihän se taikina sitten rapena. 

 

En käyttänyt linkin taikinareseptiä, vaan perheen vanhaa 70-luvulta ("uutuus Italiasta, siellä matkustaneet ovat sitä ehkä maistaneet..."). Mahtavaa.

 

Aiemmin viikolla tein myös tätä pizzaa, mutta unohdin ottaa kuvia. Suosittelen sitäkin lämpimästi - oliivit olivat ihanan suolaisia tomaattien ja makeiden sipulien seassa :)

 

Ja hyvää loppuiltaa maailmalle.

 

Oscar 2013 - naisten lyhyet hiukset

Oli siellä muutama ihan kiva mekkokin, mutta naisten lyhyet hiukset ovat tässä tärkeimpiä <3

Pörrö pään päällä kuuluu Halle Berryn tyyliin.

Anne Hathawaylla on jo kunnon pitkä otsatukka.

Charlize Theronilla taisi kauan olla pitkät hiukset? Minulla on hämäriä muistikuvia jostain L'Oréalin mainoksista. Toisin kuin Annella, hänellä on otsatukka vedetty ylös, kun muuten hiukset mukailevat päänmuotoa.

Ja paras viimeiseksi! Siilitukka sopii niin hyvin monelle naiselle, harmi ettei sitä näe useammin.

Parasta on kuitenkin se, että kaikki nämä kampaukset ovat helppoja saada aikaiseksi. Vähän vahaa, Hallen tapauksessa myös jonkinsortin hiuskiinnettä, ja kampaus on valmis. Siihen ei tarvitse huippukampaajia ja aikaa menee muutama minuutti (minulla taitaa olla hiukset melkein kuten Charlizella, ja minulla kestää kampauksen tekoon 30 sekunttia).

 

Jos kiinnostaa nähdä lisää malleja lyhyille hiuksille, menkääpäs tänne, olen aiheesta ja bloggannut.

Kuvat ovat täältä, eli ihan Oscareiden omalta nettisivulta.

Too damn long lashes

Anekdootti näin alkuun: pieni minä, 7-v, joudun luokan tyttöjen kuulustelemaksi. He syyttävät minua meikin käytöstä, tarkemmin ottaen "ripsarin" käytöstä. Olin hämmentynyt - en käyttänyt meikkiä, enkä tiennyt mikä sellainen ripsari on. Mutta tytöt vain jatkavat ja yksi jopa sanoi, että hänen äiti sanoi, että käytän ripsaria - ei kellään voi luonnostaan noin pitkiä ripsiä kuulemma olla.

 

Kyllä vain voi olla.

 

Olen vuosikausia ollut käyttämättä ripsiväriä, koska pitkät ripseni ovat jo sellaisenaan ongelma silmälasieni kanssa. Ripsientaivutin ja ripsiväri voivat kuitenkin toimia yhdessä, kunhan valitsen oikean ripsivärin. Näistä kahdesta olen pitänyt:

 

Volyymiä tuovia ovat molemmat. Jos käytän ripsiä pidentävää ripsaria, alan aika nopeasti näyttämään dragqueeniltä. Enkä tästä vitsaile - jonkin kokeilun jälkeen nauroin peilikuvalleni aika kauan, niin järkyttävä se tulos oli. 

 

Kampaajani kertoi, että ihmiset hyvin usein nykyään ottavat ripsienpidennyksiä. Onko todella näin? Hänen mielestä en kuitenkaan niitä tarvitse, että harvalla on tällaiset ripset jumalan lahjana tullut. Hah.

 

Ripseni luonnontilassa, kuten muukin naama. Onhan sentään sunnuntai vietetty kotosalla :)

Long lashes. Always in the way. I use only a minimum amount of mascara - if I use it at all. 

 



Hyvinvointiyhteiskuntaa ja kevätparfyymeja

Pyyhin tässä äsken pölyjä parfyymihyllyiltäni (kyllä, monikossa) ja ajattelin vain, miten helppoa meillä keskiluokkaisilla länsimaalaisilla on. Siksi harrastammekin mm. bloggailua - elämä on niin yksinkertaista. Suuria huolenaiheita on, mitä parfyymeja laittaisi ensisijaisesti esille ja mitkä piilottaa kylppärinkaappiin. Että tällä lailla.

 

Mutta itse parfyymeihin <3 Pistin esille omasta mielestäni kesäisiä ja raikkaita tuoksuja, jotkin vanhoja, jotkin uusia. Hyvinvointiyhteiskunnan problematiikkaa - minkä parfyymin valitsisi aamulla?

Toinen rivi: YSL - Saharienne, Kenzo - 200X Spring, Kenzo - L'Eau par Kenzo, Issey Miyake - Florale, Lancôme - Miracle, Giorgio Armani - Aqua di Gioia Essenza
Ensimmäinen rivi: Ralph Lauren - Romance, Lancôme - La Vie est Belle, Nina Ricci - Dancing Ribbon, Kenzo - Madly Kenzo

En edes tiedä, olenko ironinen vai en. Parfyymit ovat naisasiahyllylläni. Että näin.

Vanha reppu Marimekolta

Otsikon kirjoitettuani ajattelin, että "vanha" on aika suhteellinen sana. Minulla on ollut tämä laukku vuodesta 2002, jolloin se tuli myyntiin vaan rajoitetuksi ajaksi, ja lasken laukun sen takia vanhaksi. No, nätistä repusta on kuitenkin kyse - syvä viininpunainen väri on ihana ja neliskulmainen muoto hieno (miksi kaikki käyttävät nykyään Fjällrävenin neliskulmaisia laukkuja?!). Reppua voi myös kantaa tyylikkäästi kädessä. Vähän on musta vetoketju kulunut, muuten reppu on moitteettomassa kunnossa. Se oli aikoinaan lahja vanhemmiltani "isolle tytölle".
 

Kotihousut on jo kuvassa päällä, mutta muuten paita on (myös) vanha Indiskasta, reppu Marimekkoa vuodelta 2002 :)

 

Asukuvia ei tule kovinkaan paljon tulevaisuudessa, sillä teen tosiaan töitä nyt kotoa jopa kuukauden ajan. Jonkinsortin ohjelmaa on kuitenkin luvassa, joten ehkä niiden tapahtumien asuihin pitääkin satsata ;)

 

Mietiskelyä

Hohhoijajaa. Aivot pitäisi joskus pystyä laittaa pois päältä. Minä yritän käsitellä aivan liian monta asiaa kerralla. Onneksi kalenteri näyttää tyhjää kuukauden eteenpäin. Tyhjä tila on kuitenkin suhteellista, töitä tulee kuitenkin tehtyä.

 

Yritän pähkäillä kahta asiaa, jotka rajoittavat elämääni. Ne ovat suhtautumiseni itseeni ja rahallisesti arvokkaisiin tavaroihin. Minä-kuvaani saan kaiketi pohdiskella pitkään, ja se on aikaisemmin tässä blogissa jo tullut esille. Suhtautumiseni arvokkaisiin tavaroihin on sen sijaan ongelmallinen toisenlaisella tavalla.

 

En pidä huomiosta, joka liittyy tavaroihini. Haluaisin vain käyttää vaateita/koruja/mitä vaan, ilman että kukaan kommentoi mistään XD Se on kuitenkin liikaa pyydetty, kehunhan minäkin ihmisiä joskus. Oikeastaan syvällisempi ongelma on, etten pidä rahasta ja sen luomasta statuksesta. Joskus tuntuu siltä, että luon itsestäni väärän kuvan. Olen viime aikoina yrittänyt hankkia laadukkaita tuotteita, joista jotkut ovat kalliita, toiset ei. Useimmat on hankittu alennusmyynnistä, sillä meikäläisellä ei ole mitenkään hieno tausta eikä ainakaan suvun rahoja taskuissa. Alennusmyyntilappuja ei kuitenkaan käytössä näy...

 

Suurin pelkoni (kyllä, pelko on oikea sana) on miten ihmiset suhtautuvat tulevaan kellooni. Kyselevätkö he sen hinnan perään? Katsovatko he vain sen timantteja? Kelloa valitessani huomasin nimittäin vain sen kauneuden, en mitään muuta. Myöhemmin huomasin sen todella olevan aika hieno kello. Mutta sitä en täällä vielä esittele - se odottelee kiltisti merkkipäivääni laatikossaan. Voin paljastaa, että kyseessä on Raymond Weil. Kun kerran ostaa kellon, jota käyttää loppuelämänsä, kannattaa ostaa laadukas (sveitsiläinen) kello, joka on hillitysti koristeltu, jolloin sitä voi myös käyttää koruna.

 

Hmm. Taisi tulla aika sekalaista mietiskelyä tällä kertaa. Toivottavasti tulee jatkoa. Yritän tosiaan tosissani nyt käsitellä kaikki vaikeat asiani. Kerralla. Saa nähdä miten kauan pää kestää ;)