Ajattelin kirjoittaa omasta kehonkuvastani, sillä yritän työstää pois huonoa itsetuntoani. Asia nousi yllättäen esille, kun äidin kanssa keskustelin nuoresta miehestä, joka kehui ulkonäköäni. Ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin "valehteleeko hän?" ja toinen "onko hän käynyt muut tytöt läpi ja vain minä olen nyt jäljellä ja hän siksi yrittää minut hurmata?". Huono itsetuntoni tuli niin selvästi esille, että ajattelin, että nyt jos koskaan pitää ongelmaan perehtyä.
Lihava. Lyhyt. Karvainen. Nakkisormet. Oudon värinen iho.
Ihmiset, läheisetkin ihmiset, osaavat olla julmia.
Kuten monilla naisilla, minulla on vääristynyt kuva vartalostani. En vuosikausiin pitänyt sitä kauniina. Äiti väitti toisin, mutta ajattelin sen olevan hänen velvollisuus, ettei hän sitä tarkoittanut. Ystäväni, jotka ylläolevilla sanoilla minua haukkui, eivät eivät tehneet itsetuntoani paremmaksi. On sanomattakin selvää, etten ole heidän kanssa enää tekemisissä. En huonosta itsetunnosta voi kuitenkaan vain syyttää silloisia ystäviäni, vaikka he nöyryyttivät ja nauroivat minulle vuosikausia. Annoin myös mainosten ja Huippumalli haussa-kilpailijoiden vaikuttaa itseeni, sillä aloin pitää heidän kehojaan normaaleina ja minun huonona.
Ensimmäinen muutos tapahtui TV-ohjelman myötä. Kyseessä on Dieetit vaihtoon!-ohjelma, jossa yli- ja alipainoinen henkilö vaihtavat ruokavalioita. Katsoin ohjelmaa ensimmäistä kertaa muutettuani pois kotoa ja ihmettelin, miksi nuo normaalit henkilöt pitää syödä ylipainoisten ruokaa? En kerta kaikkiaan nähnyt heissä mitään vikaa. Se huolestutti, koska ohjelmassa kuitenkin puhuttiin heidän tilastaan sairautena. Jatkoin ohjelman seuraamista ja aloin ymmärtää, että yhteiskuntamme oikeasti suosii sairaalloisen laihaa ulkonäköä.
Tämä ei kuitenkaan omaan kehonkuvaani vaikuttanut. Pidin itseäni pyöreänä, kurvikkaana nuorena naisena. Näyttelemisessä olen suhteellisen hyvä, eihän äitikään kuin vasta nyt saanut tietää huonosta itsetunnostani, jota tällä hetkellä työstän.
Viime kesänä tapahtui suuri harppaus. Tämä saattaa kuulostaa keksityltä, muttei todellakaan sitä ole. Olin kauppakeskuksessa ja odottelin, että ystäväni tulisi yhdestä kaupasta takaisin. Katselin ympärilleni, kun katseeni vangitsi kauempana olevan lasioven peilikuva naisesta. Nainen oli suttuinen, olin aika kaukana peilikuvasta, mutta näin hänen vartalonprofiilin. Tarkastelin häntä ja ajattelin että "vau, hän on juuri sopivan laiha, ei liian iso eikä liian pieni! Ja rinnatkin ovat juuri hyvän kokoiset, liian isot vain häiritsevät. Reidet ja pyllykin ovat kivat. Jos vähän treenaisin, pystyisin näyttämään häneltä..." Aloinkin sitten kääntymään ja etsimään häntä väenpaljoudesta, kun itse peilikuva kääntyi. Heilutin vähän kättä - peilikuva teki samoin. Olin seissyt kauppakeskuksessa ja ihaillut itseäni, ymmärtämättä että se olen minä! Taisin punastua aika lailla, mutta silloin olikin onneksi aika mennä.
Soisin tuon kokemuksen kaikille - nähdä itsensä ulkopuolisen silmin. Täydellisyyden tavoitteleminen on raskasta ja aina löytää itsestään virheitä, jolloin täydellisuuden tavoittelu on itse asiassa mahdoton prosessi.
Valitettavasti en ole yksin vääristyneen kehonkuvan kanssa. Se, että haukkuja tulee, kertoo muiden vääristyneestä kehonkuvasta + tyhmyydestä. Minäkö lihava? - 2-3 kiloa pois ja olen alipainoinen. Joten nykyään haistattaisin pitkät hänelle, joka lihavuuteen edes viittaisi. Kauneus on yksipuolistettu ihan järjettömän paljon, mikä pitää muistaa aina kun näkee naisia lehdissä, elokuvissa, mainoksissa, piiretyissä kuvissa/elokuvissa, jne. Tätä sanomaa minulle jankutettiin koko kouluajan, mutta kuitenkin osa minusta ei siihen uskonut. Älkää tehkö minun virhettä, vaan työstäkää omaa kehonkuvaanne nyt. Jokainen meistä on kaunis. Jokainen meistä on kaunis eri tavalla.
Toivottavasti edes joku tämän tekstin löytää XD
Disliking very much our view of beauty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti